tiistai 29. marraskuuta 2016

KUOSIKUOLEMA ELÄMÄ TIIVISTETTYNÄ


VANHOI JA UUSII KAVEREITA, SOTKUUN MENNEITÄ SUHTEITA,
VITUSTI GLITTERII JA HOUSUI PAITOINA.
PÄIHDEMYÖNTEINEN MAAILMA, PASKOI TATUOINTEJA,
NAPA NÄKYY JA JUODAAN KILJUU DYYKATULLA MATOLLA.
AINAKI NELJÄ PULLOO PUNKKUU JA KELLO TULEE KUUS AAMULLA,
HERÄTÄÄN LATTIALTA PEILINSIRPALEISTA JA LÄHETÄÄN HAKEEN OLUTTA.
TUODAAN KOTIIN KARANNU KISSA JA KÄYDÄÄN VÄHÄ ULKONA,
HALATAAN EUFORIASSA YSTÄVIÄ, PUPILLIT LAUTASINA.
LUKOT VAIHDETTU ENKÄ MÄ OTTANU AVAIMIA,
PYYDÄN TUNTEMATTOMALTA APUA JA
ODOTAN PUOL TUNTII ULKONA KOHMEESSA,
SE AUTO AJAA PIHAAN JA VIHDOIN OON KOTONA.
JÄÄSSÄ MANAAN KUUDENKYMPIN LASKUA,
VISKAAN KENGÄT POIS JA NUKUN AINAKIN KAKSKYT TUNTIA.
HERÄTESSÄ FIILIS VESIHUKKAA JA HEIKKO OLOTILA,
TÄNÄÄN NAPPAAN KORKEINTAAN MUUTAMAN BURANAN JA KIRJOJA.
ANNAN MUN MIELEN HARHAILLA,
SUUTUTAT MUA JA NYT MÄ MIETIN
HITTO KUIN HYVÄ ETTEI TULLU NÄHTYÄ...
ENKÄ MÄ SITÄ VARMAAN TARKOTA, AINAKAAN ENÄÄ HUOMENNA,
MUT SÄ ET VAAN ENÄÄ OO MULLE NOUSUHUMALA, SÄ OOT KRAPULA.

maanantai 21. marraskuuta 2016

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

MUSTE LOPPUU YLIVIIVATESSA HUONOA TEKSTIÄ




ELÄMÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN ON NUKKUMISTA,
YÖT VALVOMISTA
JA AAMUT VÄSYMYKSESTÄ SEKASESSA OLOTILASSA HAAMUILUA.
KERTA TOISENSA JÄLKEEN AVAAN KIRJASTA TYHJÄN SIVUN
JA KOITAN KIRJOITTAA.
KERTA TOISENSA JÄLKEEN HUOMAAN ETTEN LÖYDÄ SANOJA
JA PIIRRÄN SIVUT TÄYTEEN NAISIA, KUKKIA, KALLOJA...
JO POSTIA HAKIESSA TULEE KYLMÄ, VAIKKA MATKAA
ON EHKÄ 30 METRIÄ.
TALVI UUVUTTAA, MUSIIKKI PITÄÄ HENGISSÄ.
ERISTÄYDYIN MUUSTA MAAILMASTA KOKONAAN NELJÄKSI PÄIVÄKSI
JA ALOIN KAIPAAMAAN.
KULUTAN HYVIÄ BRITTISARJOJA JA HUONOJA JENKKISARJOJA,
LUEN HYVIÄ KIRJOJA JA JÄTÄN HUONOT KESKEN,
SEILAAN ONNESTA RAASTAVAN MASENNUKSEN POHJALLE
JA TAKAISIN.
NE ON NÄÄ TALVET, RASKAIN VUODENAIKA KAIKISTA.
TAI KETÄ HUIJAAN, TÄLLASTA SE ON VUODEN YMPÄRI, 
KUN ON LÄMMIN MÄ SIEDÄN PAREMMIN.
TÄNÄ VUONNA ON LÄHTENYT MONTA ARVOSTETTAVAA TAITEILIJAA,
SE(KIN) SAA TUNTEMAAN ETTÄ EI TÄSTÄ MAAILMASTA AINAKAAN
PAREMPAA PAIKKAA OLE TULOSSA.
NYT, LEPÄÄ SINÄKIN RAUHASSA LEONARD COHEN.

perjantai 11. marraskuuta 2016

LÄSSYNLÄÄ MÄÄKI VAA JAKSAN LÄSSYTTÄÄ




KYSYMPÄHÄN VAAN ETTÄ MIKÄ VITTU TEITÄ KAIKKIA VAIVAA?
RISOO IHAN SAATANASTI TOLLANEN YMPÄRIPYÖREE PASKA
JA PINTALIITONEN RUSSUTUS.
PAINUKAA VAIKKA VITTUUN HETI
JA TURHA OIS TULLA TAKAS SAMOIN AIKEIN,
EN JAKSA TÄTÄ NOIDANKEHÄÄ ENÄÄ TUHANNETTA KERTAA.
TARVIIKS SINNE OMAAN NAPAAN JATKUVASTI TAPITTAA?
KYLLÄ SE SIELLÄ PYSYY.
NIIN JA VITTUUN TALVI, KÖYHYYS, ORANSSIT MIEHET,
HIDAS POSTI, SOTKU, AAMUT, UNETTOMUUS
JA TALOYHTIÖN LUKKOJENVAIHTO.
VITTUUN MAAILMA JA VITTUUN SE,
ET ESITTÄÄ PYHIMYSTÄ PYSTYÄKSEEN KATSOMAAN ITSEÄÄN PEILISTÄ.

lauantai 5. marraskuuta 2016

perjantai 4. marraskuuta 2016

torstai 3. marraskuuta 2016

HAJANAISET AJATUKSET



PILVILLÄ EI OO HOPEAREUNUSTA,
MUT JOILLAIN SIVUILLA ON KULTANEN.
EN PIIRTÄNYT SILLEKÄÄN NAISELLE SILMIÄ,
[SILMÄT ON SIELUN PEILI]
EHKÄ SE NAINEN OLI PUNAPÄÄ.

TUHANNEN KIRJAN VERRAN AJATUKSIA PÄÄSSÄ
MUT MÄ VALUTAN VAAN PARI SANAA PAPERILLE.

JOSKUS MUSTA TUNTUU ETTÄ OON PELKKÄÄ LUUTA,
EHKÄ SIKS MURTUMINEN PELOTTAA NIIN PALJON,
MITÄ JOS LUUDUN VÄÄRIN JA IHAN VINOON?

TEEN KAIKISTA ASIOISTA LISTOJA,
SIT PIIRRÄN NIIDEN PÄÄLLE TAI HUKKAAN NE.
MIKÄ POINTTI?

VÄLILLÄ TUNTUU SUURELTA PELKURILTA,
MUT SIT MIETIN SITÄ POIKAA SIELLÄ BUSSISSA.
SE JOI KALJAA RUKKANEN TÖLKIN YMPÄRILLÄ
JA NÄYTTI SILTÄ ETTÄ SE KUSKI KUUMOTTAA SITÄ
ENEMMÄN KUN MIKÄÄN MUU TÄSSÄ MAAILMASSA.

MUSTA TUNTUU SILTÄ ETTEI AINOASTAAN OMAKS ILOKS
KANNATTAIS TAI SAIS TEHDÄ MITÄÄN,
SIT STRESSAAN JA KAIKKI PÖLYYNTYY.
SUURI KYSYMYS MIKS?
OMA ILO ON PARASTA,
PITÄIS OSATA NAUTTIA ASIOIDEN TEKEMISESTÄ
VIELÄ ENEMMÄN YKSIN.

OIKEESTAAN HALUAISIN VAAN KYLPYAMMEEN,
SAUNAN, KASVIHUONEEN, KUKKIA,
ELÄIMIÄ, KYNTTILÖITÄ JA SISÄISEN RAUHAN.
VITUN HIPPI,
KOMPASTUISIT PUUNJUURIIN HAPPOPÄISSÄS SIELLÄ METSÄSSÄ.

MUT ONKS MIKÄÄN KUITENKAAN NIIN MUSTAVALKOSTA?
ONNEKS EI, VIIHDYN JOSKUS SELLASESSA TUHKANHARMAASSA.